On taas #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksen aika. On mahtavaa että Tsajut ja Korkeala jaksavat ja ennen kaikkea ehtivät luotsata tätä sarjaa omilta kiireiltään. Itse en edes tiedä mitä kaikkea tälläisen “ringin” pyörittäminen vaatii, tiedän vain sen että tähän osallistuminen on tehty meille bloggaajille erittäin helpoksi ja mikä parasta, apua on aina ollut saatavilla.
Tällä kertaa aiheena on mm. eläinvauvat ja pölyttäjät. Aloitetaan eläinvauvoista, sillä se on mulle huomattavasti pidemmältä ajalta tuttu asia. Meidän keväässä eläivauvoja on kanoilla ja kaneilla. Kanat ei meillä ole vielä innostunut hautomaan itse, mutta koneella olen haudottanut yhden satsin. Ja voi maailma sentään kuinka ne voikin joka ikinen kerta olla yhtä suloisia pörröisissä untavapeitteissään. Tilasin siitosmunia ja loppu tilan koneesta täytin omien kanojen munilla. Otin siitosmunia kahdesta paikasta, toisesta rokkeja (Plymouth rock) 10 munaa ja toisesta huntuja (Hollannin valkohuntuja)10 munaa. Rokeista kuoriutui kahdeksan ja hunnuista vain yksi. Huntujen paketista ei tullut saapumisilmoitusta, joten paketti ehti nököttää postin hyllyssä “luvattoman kauan”. Mutta parempi yksi kuin nolla. Ja onneksi oli muita munia samassa haudonnassa niin ei TupeeTuula jäänyt yksin tipulaan.
Mä oon tähän asti pitänyt tiput aina vanhassa akvaariossa siihen saakka kun pääsevät totuttelemaan ulkoilmaan, mutta tänä vuonna kokeiltiin uutta ratkaisua. Koska isot akvaariot on painavia ja aina pelkään että kolhaisen ne johonkin ja rikon, niin nyt testataan tälläisisä muovisia. Nämä on jotain tokmannin säilytyslaatikoita, edullisia ja erittäin helpot pitää puhtaana. Kauniitahan nämä ei ole, mutta tässä asiassa menee helppokäyttöisyys edelle. Toinen uusi asia jota kokeilen tipujen kanssa tänä vuonna on tuo hiekka. Ennen olen aina käyttänyt ensimmäisen vuorokauden pyyhettä alustana ja sen jälkeen vaihtanut puruun. Nyt sain kuitenkin neuvon eräältä kasvattajalta että hän pitää ensimmäisestä päivästä asti hiekalla, joten hilpasin minäkin lasten hiekkalaatikolle ja hyvin on toiminut. Ei pölyä juuri ollenkaan ja sitoo myös hajun siitä mitä ehtii vaihtojen välissä tulla. 
Tipuista täytyy vielä sen verran sanoa että perustin kolmelle tipulle oman instagram tilin. Eli jos olet instassa ja tipuaiheinen höpöhöpö kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa @kolmekanalintua .
Toiset eläinvauvat ovat kaninpoikaset. Niitä on tällä hetkellä neljässä pesässä, vanhimmat kolme viikkoisia ja nuorimmat reilun viikon ikäisiä. Melkoisia vipeltäjiä ovat jo nuo vanhimmat ja usein huomaa jääneensä seurailemaan vaan näiden keskinäistä leikkimistä. Poikueet on ollu sopivan kokoisia ja kolme mammaa on hoitaneet omansa moitteetta, yhdellä on vielä melkoisesti harjoittelemista. Mutta ehkä aika tekee tehtävänsä tämänkin mamman kohdalla.
Kaikki poikueet ovat risteytyksiä, mutta vielä kesän aikana astutan ainakin yhdet puhtaat ranskanlupat. Risteytyksissä on nyt Ranskanluppaa, Belgianjättiä, Leijonanharjasta ja Suurhopeaa. Monelle kanivauvalle on jo uusi koti tiedossa, joten tilanne näiden vauvojen suhteen on erittäin hyvä.
Kanit elelee meillä niin että tytöt asuu ryhmäkarsinoissa ja pojat yksiöissä. Astutus tapahtuu poikien yksiöissä tai pienemmissä ryhmäkarsinoissa. Kun astutuksesta on kulunut kolme viikkoa, siirrän tytöt omiin bokseihin rakentamaan pesää ja valmistautumaan synnytykseen. Kun poikasten silmät aukeavat ja ne lähtevät haparoivin askelin tutustumaan pesän ulkopuoliseen maailmaan, siirrän mamman poikasineen isompaan asumukseen, jossa elelevät sitten vieroitukseen asti. 
Pölyttäjien maailmaan tutustuminen on mulle melko uusi ja vieras asia. Tai asia jota ei ole tullut ajatelleeksi, varsinkaan sitä kuinka suuri vaikutus pölyttäjillä on kaikkeen. Meillä ei ole hirveästi tehty asian eteen, mutta jotain pientä kuitenkin. Eli lasten kanssa on askarreltu ötökkähotelleja ja melko omaperäisiä niistä saatiinkin kun käytettiin aihiona kaikkea mitä löydettiin roskalavalta.
Me ollaan myös laitettu mesibaareja puskiin ja puihin. Nää meidän tekemät on hyvinkin yksinkertaisia tehdä. Tarvitset vain jonkun astian, (meillä se on limsapullon tai mehupullon puolikas) punaviinietikkaa, fariinisokeria, olutta, banaania ja tiskirätin tai pesusienen. Sitten vaan paikalleen ja baari on auki.
Myös pientä kukkaniittyä olen suunnitellut, siemenet on jo, mutta paikka olisi vielä päätettävä. Ehkä paikkakin selkiytyy tässä kevään edetessä.
Käy lukemassa muiden postaukset samoista aiheista. Linkit löytyvät tuosta alapuolelta
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-5/?fbclid=IwAR1pNOY8QJq-2WKwWlPDmRWX0zvr5Cfz7HxES4JbMcHDGhlNnx2OKfboCFc
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=1047&fbclid=IwAR12i017KTS56DOxvOjQTKcfkWpYNOBKuGR-p2URH2ditlv_7kaQIKNKM2I
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/04/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-5.html?fbclid=IwAR3TZdnQr _b0TRKIO5f2TmTgfuataBmQF_CMHjboClbdRWj1k_c5c-oW-jg
Luontoanne Lifestyle https://www.luontoannelifestyle.com/blogi/?p=93&fbclid=IwAR1LAOdD2njUZ0yw_h8E2NK5JwWceqE19PpxxL4VJI5i_eYv8isx1wx0RcM
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/05/tervetuloa-porriaiset.html?fbclid=IwAR1wX96Gc6grFUfYlATXgjx6CwsAKyVftCbuso0vngR-wQ3GtM1q3vZBpdA
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20051&fbclid=IwAR1ttSC0RAsRl1IYMYQL31GjHXDhHjcx-dflDAZVU_BszN7P2sxjNy-XW-0
Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5-polyttajat.html?fbclid=IwAR3o37EpfwyVJ-nSlxbdrWom1bPuUwn7F5bCx7dy_vZf0TBM10DiEsLnSng
Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/2020/05/kaikkien-kesien-aiti.html?fbclid=IwAR3YzBScbepbWZoTxjQxRuFkgGqsnvAicvDklSc8HQWE-u10QyFVC8ex3kk
Ja jos sähkö menee poikki, saa veden nostettua “vanhaan tyyliin” tallin kaivosta. Kuivikeolkea on noin vuodeksi aina kerrallaan, turvetta ja purua noin kahden viikon tarpeisiin. Eläinten lääkekaappi on asia jonka huomasin vaativan panostusta, joten sille on tehtävä jotain. Sillä mikäpä olisi varmempaa kuin pyhänä tai myrskyn kaltaisesssa erityistilanteessa sairastuva eläin. Tajusin myös että jos minun pitäisi pimeällä sähköttömässä tallissa etsiä otsalamppua, en sitä tulisi löytämään. En ainakaan sellaista jonka pattereissa olisi vielä ytyä. Eli To Do-listalle tämänkin asian hoito.
Meidän ihmisten asumus lämpiää puulla ja vesi tulee omasta kaivosta. Miehellä on työnsä puolest
Ja jos sähkö menee poikki, saa veden nostettua “vanhaan tyyliin” tallin kaivosta. Kuivikeolkea on noin vuodeksi aina kerrallaan, turvetta ja purua noin kahden viikon tarpeisiin. Eläinten lääkekaappi on asia jonka huomasin vaativan panostusta, joten sille on tehtävä jotain. Sillä mikäpä olisi varmempaa kuin pyhänä tai myrskyn kaltaisesssa erityistilanteessa sairastuva eläin. Tajusin myös että jos minun pitäisi pimeällä sähköttömässä tallissa etsiä otsalamppua, en sitä tulisi löytämään. En ainakaan sellaista jonka pattereissa olisi vielä ytyä. Eli To Do-listalle tämänkin asian hoito.
Meidän ihmisten asumus lämpiää puulla ja vesi tulee omasta kaivosta. Miehellä on työnsä puolest
Sitten meidät viimein kutsuttiin. Tuntien jonottamisen jälkeen olimme huoneessa noin viisi minuuttia ja saimme kuulla että takaisin kotiin odottamaan ja huomenna sama uusiks. Ei auttanut kyseenalaistaminen, ei se että olimme pienen lapsen kanssa vähän kauempaa. Lääkäri oli sitä mieltä että homma hoidetaan vasta seuraavana päivänä. Kyllä ärsytti! Teki mieli huuta ja raivota. Kysyä että oletko aivan sokea, etkö näe miten kipeä lapsi on. Mutta olin aikuinen ja selitin pojalle että ei se apu vielä tullutkaan, äiti olikin väärässä. Ja niin alkoi itkuinen kotimatka sateen ja pimeyden keskellä.
Eilen illalla ajelin pimeässä (pimeästä) ryhmästä kotiinpäin ja kovasti kaikki kanssa-autoilijat vilkuttelivat valoja. Ensin ajattelin että hirviä on varmaan jossain pientareella, mutta kun takana ajajakin alkoi välkytellä niin heitin hirvi teoriani roskiin ja tein sen mitä aina teen ihmeellisissä tilanteissa. Eli laitoin hemmetin kiukkuisen viestin isännälle kotiin. Sillä hänen TÄYTYY tietää miksi sadan kilometrin päässä vilkutellaan valoja!!! Ja mikä hulluinta, hän tiesi. Enhän itse voinut sitä nähdä että omat valot eivät palaneet. Kuvittelin vaan että ovat niin likaiset tai sitten en vaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Mutta ihan sama, minun tollouteni ei nyt pitänyt olla se pointti tässä jutussa.
Ajattelin että ostan polttimot jotka isännys sitten kotona vaihtaa. Vähän mietin että mahdetaan siinä päätä raapia kun selostan että tarvitsen polttimoita mutten yhtään tiedä että millaisia. Mutta pyh. Palvelu oli 10+ Hän katsoi kaikki valot kiireettömästi läpi (en siis ollut ainut asiakas), kertoi mitä pitää vaihtaa. Ja mikä parasta 
hän myös vaihtoi ne. Saamastani palvelusta jäi niin super hyvä fiilis että taidankin rimpauttaa isännälle ja pyytää anteeksi illallista kiukkuiluani. Ja kertoa että polttimot on ostettu hänen laskuunsa, olihan osasyy hänen! Vai oliko….
Avaa silmäsi ja hengitä 